Maaliskuun 19 päivänä 1932 kokoontuivat silloisen Kivijärven kunnan Leppälän kylän Pellonpään taloon silloin erilaisia urheilulajeja harrastaneita nuoria ja muutenkin asiasta kiinnostuneita henkilöitä keskustelemaan järjestäytyneen urheilutoiminnan aloittamisesta.

Perustajajäsenen, Väinö Kokkinen muistin mukaan ei siinä mitään seinä- eikä muitakaan ilmoituksia tarvittu. Tuolla vain kylän kujasilla poikajoukossa tuumailtiin, että mennäänpäs sunnuntaina Pellonpäähän perustamaan oma urheiluseura.

Oman seuran perustamiseen vaikutti myös ilmeisesti voimakkaasti samoihin aikoihin virinnyt seurakunnallinen ja kunnallinen itsenäistymisajatus.

Perustavan seuran nimeksi päätettiin ottaa V- ja U- seura Kannonkosken Kiho.

Väinö Kokkinen muisteli Kihon 50 –vuotisjuhlassa nimen syntyvaiheita todeten seuraavaa:

Mitä sitten tuo sana Kiho, joka oli valittu seuran nimeksi tarkoittaa ja kuka tuon nimen isä oli, sitä en jaksa muistaa, mutta kyllä siitä melko yksimielisiä oltiin siinä kokouksessa.

Mitä se sitten oikein pitää sisällään?

Se voisi olla tuollainen pomon nimi. Vertaa isokiho – pikkukiho. Minun mieleeni se kumminkin on aina tuonut kosken, koskien pitäjässä kun ollaan. Vesi kun kuohuu ja kihisee, kihoilee koskessa, se jotenkin pyrkii laajenemaan, nousemaan ylöspäin. Ei siis niinkään mahtimiestä, käskijää, vaan tuollaista ylöspäin pyrkivää liikettä.

No, oli miten oli, tässä kun Savon rajamailla ollaan, niin voihan olla niinkin, että tuossa nimessä on vähän sitä savolaista ”piällysmieshenkeäkin”, mene ja tiedä. Näin arveli Väinö Kokkinen 20 vuotta sitten.

Perustavan kokouksen asiakirjan teksti, joka on alkuperäisessä muodossa säilynyt, on seuraavanlainen: ” Me allekirjoittaneet olemme tänään perustaneet V- Ja U- seura Kannonkosken Kiho nimisen yhdistyksen, joka tulee toiminnassaan noudattamaan oheisia sääntöjä. Allekirjoittajina Aarne Kotilainen, Eero Hirvonen ja Eino Tikkanen. Paikalla olivat myös ainakin seuraavat muut henkilöt: Matti Asplund, Aino Hirvonen, Väinö Kokkinen, Leo Kotilainen ja Anni Tikkanen.

Sosiaaliministeriö hyväksyi 26. lokakuuta 1932 Kannonkosken Kihon merkittäväksi yhdistysrekisteriin.

Yhdistysrekisteriin hyväksyttyjen sääntöjen mukaan seuran tuli:

Jo ennen Kihon perustamistakin oli paikkakunnalla ollut urheilutoimintaa.

Majalan talon kassakaapista löytyneen alkuperäisen pöytäkirjan mukaan 15 päivänä elokuuta 1919 Kivijärven kunnan Leppälänkylän Majalassa pidetyssä kokouksessa, jossa oli läsnä noin 20 henkilöä, perustettiin Leppälänkylän Urheilijat niminen urheiluseura. Kokouksessa seuran esimieheksi valittiin talollisen poika Arvi Lyytinen ja varalle käsityöopettaja Jussi Raatikainen sekä kirjuriksi Herra Armas Kinnunen. Ensimmäisenä asiana päätettiin hakea Kivijärven piirin Kruununnimismieheltä lupaa iltamien järjestämiseksi. Lupa myös myönnettiin. Lunastus 3 Smk ja vaivais- ja työhuonemaksua 3.44 Smk.

Seuralle oli myös hyväksytty säännöt, joiden 1 §:n mukaan seuran tarkoituksena on herättää, vireillä pitää ja edistää harrastusta kehittäviin, työtarmoa lisääviin, elämäniloa tuottaviin ja joutoajan viettämiseen hyvin sopiviin ruumiinharjoituksiin.

Leppälän kylän Urheilijoiden nimissä aloitti juoksu-uransa mm. Suomen parhaisiin keskimatkojen juoksijoihin kuulunut Armas Kinnunen, jonka kilpailu-ura johti sitten Kivijärven Kivekkäiden edustajana Suomen mestaruuksiin ja aina vuoden 1928 Amsterdamin olympialaisiin asti.

Aluksi Kihon toiminta keskittyi pääasiassa kesäurheiluun, vaikka varsinaista urheilukenttää ei ollutkaan. Urheilu- ja kisailupaikkana oli ns. Ojalan kangas, nykyisin Pappilan edessä, nyt paksuja petäjiä kasvava hiekkapintainen luonnonkenttä.

Hiihtoharrastus oli Kihon toiminnassa aluksi melko vähäistä. Suojeluskunta-järjestö toimi aktiivisesti ja sen ohjelmassa hiihto oli tärkeä toimintamuoto. Seuran mestaruushiihdot kuitenkin vuosittain pidettiin.

Ajanjaksona 1939-1945 oli sota, jolloin luonnollisesti seuratoiminta oli lamassa. Kaksi seuramme perustajajäsentä, Matti Asplund ja Eino Tikkanen joutuivat uhraamaan henkensä isänmaamme vapauden puolesta.

Sodan jälkeen toiminta elpyi uudestaan. Urheilupaikkana oli nyt peltoaukio Hiekan tien vieressä. Tällä hiekkapohjaisella, talkoovoimin tasatulla luonnonkentällä juostiin, hypittiin ja heiteltiin. Pikamatkat juostiin tiellä. Pitkät matkat juostiin pellon ympärille kyhätyllä 300 m juoksuradalla. Kihon urheilijoista mainittakoon Aarne Virnes, joka korkeushypyssä ylsi aina piirinmestaruuteen saakka sekä Antero Kinnunen, joka kuuluisan setänsä, Armas Kinnusen valmentamana kohosi piirin parhaisiin kuuluvaksi keskimatkain juoksijaksi.

Varsinaisesti 1950 –luvun lopulla alkoi Kannonkosken Kiho mainen hiihtopiireissä nousta. Aluksi tulokset alkoivat näkyä nuorten sarjoissa, mutta pian saavutettiin voittoja jopa valtakunnan tasolla.

Alkusoittona Kiho voitti maakuntaviestin B –sarjan Uuraisilla 1960 ja Lahdessa samana talvena nuorten SM –hiihdoissa Kihon joukkue Tauno Oinonen, Manu Lampinen ja Pekka Liimatainen voittivat 3 x 10 km viestimestaruuden. Samoissa kisoissa Manne Liimatainen suoritti esiinmarssin voittamalla alle 18 vuotiaiden 10 km mestaruuden.

Seuraava viestimestaruus tuli Helsingistä 1963, jolloin Matti Kauppinen, Kalle Reipsaari ja Manne Liimatainen voittivat 3 x 10 km viestimestaruuden myös nuorten sarjassa. Manne Liimatainen voitti samoissa kisoissa myös henkilökohtaisen Suomen mestaruuden.

26 helmikuuta 1963 Ilta-Sanomissa kirjoitettiin seuraavasti:

Nuorissa hiihtäjissä ainesta, Manne Liimatainen näkyvin.

Suomen hiihtomaineen pelastajasta Ruotsin hiihtokisoissa, Manne Liimataisesta, tuli nuorten hiihtomestaruuskilpailujen ainoa kaksoisvoittaja. Manne on tämän talven aikana osallistunut kymmeneen eri kilpailuun ja jokaisesta on voitto ratkennut kannonkoskelaiselle. 13 –päisestä sisarusparvesta on nousemassa Suomen hiihdolle kauan toivottu uusi nimi.

 Kovia poikia on nousemassa Kannonkoskella, jossa innostus on nuorten hiihtoa kohtaan kova. Kihon hiihtäjänuorukaisten innoittajia oli saapunut Herttoniemeen useita ja huolella pitivät omiensa asiat kunnossa pääkaupunkiretkellä. Näin kirjoitettiin Ilta-Sanomissa silloin.

Kihon joukkue oli Keski-Suomen maakuntaviestissä mitaleita tasaisesti koko 60 –luvun ajan.

1962 tuli taas B-sarjan voitto ja kokonaiskilpailussa Kiho sijoittui kolmannelle sijalle, jota pidettiin silloin suurena yllätyksenä. Kihon pojat, joista samaan Liimataisen veljessarjaan kuului neljä ja Tuulikki –tyttö samasta sisarusparvesta pitivät joukkueensa koko ajan kärkipäässä ja ankkuriosuudella Pekka Liimatainen nosti sen kokonaiskilpailun kolmanneksi ja B-sarjan kärkeen.

60 –luvulta mainittakoon vielä Jorma Kinnusen piirinmestaruudet 1966 ennen Eino Huhtalaa. Nuorempi veli Jouko saavutti mestaruuden P 16 sarjassa 1967 ja samalla kertaa tuli viestimestaruus poikajoukkueella, jossa Joukon lisäksi hiihtivät Pentti Pusu, Eero Poikonen ja Veikko Oinonen.

1960 –luvun lopulla parhaitten mieshiihtäjien matkatessa rajoille tai rajojen ulkopuolelle jäi seuran hiihtovaltikka Veikko Oinosen kannettavaksi. Veikko saavutti 70 –90 luvuilla useita pm –mitaleita ja hiihtää edelleen.

Hopeasompasarjoissa on saavutettu menestystä. Keijo Kinnunen oli 1979 HS –loppukilpailussa Ilomantsissa kolmas ja kahta vuotta myöhemmin Rovaniemellä neljäs. 1985 Kihon nuorten 3 x 10 km joukkue Reijo Kinnunen, Markku Vikström ja Jyrki Tuomala voitti piirin mestaruuden ja sijoittui yhdeksänneksi SM –viestissä Kaustisilla.

Jouni Leppänen saavutti useita pm -mitaleita ja menestyi hyvin myös HS- ja nuorten SM –hiihdoissa 1980-90 luvulla. Samoihin aikoihin pm –mitaleille ylsivät Tuula Pekkarinen, Mirja Niskanen, Janne Paananen, Timo Kauppinen, Eeva Peltola, Hanna Junkala, Susanna Kinnunen ja Marke Oinonen.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Kihon hopeasompaikäisten menestys on piirin tasolla ollut hyvää pienistä ikäluokista huolimatta. Ari Ahonen ja Susanna Mäkinen ovat saavuttaneet useita pm- ja HS- mestaruuksia. Menestystä heille on tullut myös HS –loppukilpailuissa. Pm –mitaleille ovat yltäneet lisäksi Anne Raitio, Hanna Urpilainen, Riku Liimatainen, Heikki Liimatainen, Suvi Alainen, Ismo Salmistola, Tommi Raatikainen, Jenni Hirvonen, Terhi Leppänen ja Silja Alainen.

Koululiikuntaliiton Keski-Suomen pohjoisen alueen kunnista Kannonkoski on kerännyt pisteitä parhaiten viimeisen viiden vuoden ajalta. Valio-viestin piirikisan voiton Kannonkosken koulun on saavuttanut kolme kertaa sijoittuen tämä vuonna Vuokatin Valioviestin loppukilpailussa viidennelle sijalle. Edellisellä kerralla Jämsän Himoksella Kannonkoski oli seitsemäs.

Myös ala-asteiden Pandaviestissä Kannonkosken koulun joukkue on sijoittunut Kinnulan kanssa useimmiten mitalisijoille kun viestiä on hiihdetty yhdeksän vuoden ajan. Myös koululaisten valtakunnallisessa Kansanhiihdossa Kannonkosken koulut ovat usein sijoittuneet palkintosijoille.

 SHL:n Keski-Suomen piirin hiihtojaosto nimesi Kannonkosken Kihon vuoden 1999 Hopeasompaseuraksi.

 

Kotien, koulun, Kihon ja kunnan yhteistyö on ollut hyvää ja tuloksellista. Hiihto-olosuhteet ovat hyvät. Piispalassa on hyvät harjoitteluolosuhteet. Tuijan hiihtokoulu on tuottanut hyvää tulosta. Kilpailutoimintaa on ollut riittävästi. Ongelmana on vain lapsien vähyys ja osittainen vetäjäpula.

Hiihtokilpailujen järjestäjänä Kiho on onnistunut varsin hyvin. Keski-Suomen maakuntaviesti on järjestetty Kannonkoskella kolme kertaa. Jo vuonna 1963 Kannonkoskella järjestetyssä maakuntaviestissä asiat osattiin Keski-Suomen hiihdon historian mukaan seuraavasti. Vuoden 1963 maakuntaviestin järjesti Kannonkosken Kiho. Seura hoiti vaativan tehtävänsä hyvin ja sai lehdissä ansaittua kiitosta. Tulospalvelu oli jos mahdollista – vielä nopeampi kuin edellisenä vuonna Saarijärvellä.

Seuraava maakuntaviesti hiihdettiin Kihon järjestämänä 1976 Nuottalan leirintäalueella. Lehdistössä uusittua viestiä luonnehdittiin yllätykselliseksi  ja yleisöön meneväksi.. Kilpailua seuranneet totesivat myönteiseksi myös sen, että uudet säännöt helpottivat myös pienten seurojen mukaantuloa. Kilpailua oli helppo seurata, kun järjestelyt vielä toimivat hyvin.

Kiho sai 1992 tehtäväkseen järjestää ensimmäiset todelliset Keski-Suomen mestaruushiihdot, joihin oli vapaa osanotto sekä SVUL:n että TUL:n hiihtäjillä ja joista jaettiin yhteiset Sanomalehti Keskisuomalaisen lahjoittamat Keski-Suomen mestaruusmitalit.

Kilpailuraportissa kilpailun tekninen asiantuntija kirjoitti seuraavasti: Kilpailuorganisaatio hyvin suunniteltu, tehtävät hallinnassa ja se näkyi myös kokonaisuudessa. Kilpailupaikalla oli hyvä kisafiilis, jännitystä ja voittamisen riemua sekä tunnelmaa. Tulosmonisteet saatiin ripeästi sarjoittain, väliajat ja lopputulokset kuulutuksella asiallisesti, nopeasti ja jännittävästi.

Vuoden 1999 maakuntaviesti hiihdettiin Piispalassa kahden eri kunnan Kannonkosken ja Kivijärven toimiessa kisaisäntinä sekä kahden eri seuran Kannonkosken Kihon ja Kivijärven Kivekkäiden toimiessa viestin järjestäjinä.

Viiden kunnan sanomien pääkirjoituksessa todettiin viestistä seuraavaa:

Viesti on vuosituhannen viimeinen ja järjestäjien toiveena, että se on myös vuosituhannen paras. Piispala maastoineen, tehokas kilpailuorganisaatio, sujuvat liikenne- ja paikoitusjärjestelyt, yleisöystävällinen kilpailualue sekä nopea ja luotettava tulospalvelu ovat asioita, joihin järjestäjät perustavat kovat tavoitteensa. Uudelle vuosituhannelle suuntaviivoja luo viestin internet –palvelu, sillä kilpailu elää reaaliaikaisena myös internetissä.

Kansalliset Piispalan Tykkihiihdot ovat olleet suosiossa ja tuoneet hiihtäjät Piispalaan. Neljännen kerran järjestetyissä Tykkihiihdoissa 1.12.2001 oli jo 220 osanottajaa. Kiho valmistuu myös huolella talvella 2003 Kannonkoskella järjestettäviin veteraanien SM –hiihtoihin, joiden järjestelyissä taas luotetaan kuntalaisten aktiivisuuteen sekä muiden järjestöjen ja kunnan yritysten tukeen. 

Toisena päälajina olleen yleisurheilun toiminta oli myös laajimmillaan 60 –luvulla. Vuoden 1963 toimintakertomuksessa mainitaan mm. seuraavaa. Kesätoimintaa haittasi tänäkin vuonna urheilukentän keskeneräisyys, sillä vasta loppukesällä päästiin kilpailemaan omalla urheilukentällä.

Jos tarkastelemme ensin sijoituksia arvokilpailuissa voimme todeta, että Manne Liimatainen oli SM –maastojuoksussa toinen sekä piirin mestari 1500 ja 5000 metrillä. Jorma Kinnunen oli toinen 1000 metrillä ja kuului toisen sijan saavuttaneeseen maastojuoksujoukkueeseen.

Luokittelupisteitä Kiholle kertyi 47 ja ne nostivat seuran I –luokkaan. Miesten B –luokkaan ylsivät Manne Liimatainen, Kauko Pekkarinen, Aamos Liimatainen ja Kalervo Niskanen sekä poikien A –luokkaan Juhani Salminen ja Risto Vesterinen.

Merkittävänä saavutuksena 60 luvulta on myös Pentti Vesterisen 10 –ottelun SM –mitali.

1970-80 luvulla Kiho sijoittui YU:n ikäkausiurheilupisteissä Keski-Suomessa usean vuoden ajan viiden parhaan seuran joukkoon ja valtakunnallisessa ikäkausihuipentumassa oli usein mukana kiholaisia. Myös useat piirin ennätykset olivat tähän aikaan 12 ja 14-vuotiaiden sarjassa  tyttöjemme nimissä. Tämän ajan ikäkausiurheilijoista mainittakoon Jyrki Mustanoja, Mauri Kinnunen, Satu Hänninen, Virpi, Päivi ja Erja Asplund, Tuula ja Jouni Pekkarinen, Mirja Huuskonen, Reijo ja Riitta Kinnunen, Ilkka Paananen, Kyösti Nora, Mika Hakkarainen, Jorma Heinonmäki, Elina Leppänen, Mikko Jaatinen, Marketta Kokkinen, Päivi ja Merja Liimatainen sekä monet muut, jotka Veikko Huuskosen ohjauksessa, koulun ja kotien innostamina saavuttivat useita piirinmestaruuksia sekä yleisurheilun eri yksilölajeissa ja viesteissä sekä maastojuoksussa.

Useilla vain lupaava alku sammui heidän lähtiessä opiskelemaan vieraille paikkakunnille tai muuttaessa peräti pois Kannonkoskelta.

Reijo Kinnunen ja Virpi Asplund ylsivät mitaleille valtakunnallisessa ikäkausihuipentumassa. Tuula Pekkarinen ja Erja Asplund sijoittuivat mitalien tuntumaan

Kyösti Nora saavutti kuulantyönnössä useita piirinmestaruuksia ja piiriennätyksen lisäksi hän sai nuorten SM –kisoissa 1983 pronssia.

80 –luvun puolivälissä ikäkausiurheilussa alkoivat menestyä Teemu Vesterinen ja Mika Hakkarainen. Pm –mitaleita ja ennätyksiä tuli tiheään tahtiin. Teemu Vesterinen valittiin Keski-Suomen parhaaksi ikäkausiurheilijaksi 1987 ja mm. koululaisten MM –kisoissa 1990 hän sijoittui

keihäänheitossa kuudenneksi. Teemu osallistui myös samana vuonna poikien Suomi – Viro maaotteluun sijoittuen keihäässä toiseksi.

1990 luvulla yleisurheilussa pm –mitaleille ylsivät Minna Vesterinen, Sanna Loikkanen ja Anne Raitio. 2000 luvulla mitalistien joukkoon ovat yltäneet lisäksi Jenni Hirvonen, Terhi Leppänen ja Kaisu Vesterinen.

Pentti Vesterisen johtama seutukunnallinen liikuntaprojekti on aktivoinut  lapsia liikunta- ja kilpailutoimintaa.

Projektiin ovat kuuluneet Viiden Kunnan Sanomien tukema YU Cup ja paikallisten Lions Clubien tukema talvinen hiihto –Cup. Kolmas Kihon nuorisolaji jalkapallo saa myös tukea projektista.

Myös yleisurheiluottelut Kivijärven koululaisia vastaan ovat olleet tasaisia ja mielenkiintoisia.

 

Urheilukentän heikko kunto vaikeutti erityisesti pikajuoksujen ja hyppylajien harjoituksia ja kilpailun järjestämistä 1990 luvulla. Vuonna 2000 peruskorjatulla Kannonkosken urheilukentällä voi kestopäällysteeltä hypätä ja heittää. Myös tiilimurskalla päällystetty juoksurata antaa hyvän pohjan juoksuharjoittelulle. Koulun yleisurheilun kisaennätykset ovat parantuneet olosuhteiden myötä. Yleisurheilu odottaa uutta nousua.

Kihon kesäisillä Nappulaolympialaisilla on yli kahdenkymmenen vuoden perinteet ja tapahtuma on kerännyt vuosittain runsaan osallistujamäärän.

Eri palloilulajit ovat kuuluneet vaihtelevalla menestyksellä Kihon ohjelmaan vuosikymmenien ajan.

50 –luvulla pelattiin pesäpalloa, jossa käytiin joitakin sarjaotteluita.

Vartiolinnassa pelailtiin kori- ja käsipalloa salin sallimissa puitteissa.

Koulun salin valmistuttua 1960 luvun lopulla virisi lentopalloharrastus. Vitossarjasta lähdettiin. Oltiin nelossarjassa. Salin pienuus asetti rajat ylöspäin nousulle. Kiho kasvatti kuitenkin hyviä lentopalloilijoita naapuriseuroille.

1960 –luvun lopulla saatiin myös jääkiekkokaukalo. Jääkiekossa toimintaa on ylläpidetty seuraotteluiden avulla. Joukkueita on ollut miesten ja poikien sarjoissa. Nykyisin jääkiekon harrastajat edustavat naapuriseuroja.

Jalkapalloliittoon Kiho liittyi 80 –luvun lopulla. Aluksi miesten joukkue osallistui viitossarjan peleihin suurella innostuksella. Viimeaikoina painopiste on siirtynyt juniori toimintaan. Tulosta on tullut pienestä väestöpohjasta huolimatta. Nuori Suomen teema ”kaikki pelaavat” on pakostakin toteutunut. Parhaaseen menestykseen päästiin viime kesänä, kun Kihon nuoret voittivat ”kaverisarjan D –88” piirinmestaruuden. . Onni Junkala, Alpo Liimatainen, Juha Leppänen, Kalervo Tarvainen ja Jukka Kainulainen nykyisenä jalkapallojaoston puheenjohtajana ovat tehneet hyvää työtä jalkapalloinnostuksen luojina.

Suunnistusta on harrastettu myös aikaisemmin vuosikymmenien ajan. Nykyisin suunnistus on erikoisseurojen hallinnassa . Suunnistajamme edustavat näitä suunnistuksen erikoisseuroja.

Viimeksi Kihon lajeihin on hyväksytty soutu. Viime aikoina näkyvin seuramme  edustusurheilija on ollut Antti Niskanen. Hän on voittanut useita kiinteäpenkkisten veneiden Suomenmestaruuksia, ollen näin laajalti tunnettu nimi Sulkavan, Savonlinnan ja Pirkan soutujen saavutusten johdosta. Myös ergometrisoudun MM –mitaleita on Antille kertynyt Bostonista asti. Antin palkintoja on esillä aulan näyttelytilassa.

Kuntourheilun toimintamuotoja viime aikoina ovat olleet lokakuussa järjestetty ” Kävellen – sauvakävellen kuntoon lokakuussa” jäsenottelu Kivijärveä vastaan ja talvinen tavoitehiihto kuntalaisille. Kävelyottelussa voitot ovat nyt tasan neljä - neljä. Osanotto näihin kuntotapahtumiin on ollut hyvä. Kannonkosken osuuspankki on ollut hyvänä tukijana näitä kuntotapahtumia järjestettäessä. Tuloksia on kuntokävelyn ja tavoitehiihdon osalta nähtävillä koulun aulassa olevilta tauluilta. jossa on myös lehtileikkeleitä Kihon toiminnasta.

Kiho on ollut aikoinaan myös merkittävä kulttuuritoiminnan ylläpitäjä kunnassamme. Heti perustamisesta alkaen Kiho nimissä on harjoiteltu ohjelmia ja järjestetty iltamia ja kesäjuhlia.

Mainittakoon mm. 70 –luvulta Mikko Kotilaisen kirjoittamat, kotiseutuun huumorilla pureutuvat näytelmät, joita ehtymättömästi näyttelivät sekä omat että vierailevat näyttelijät kesäpäivillä ja pikkujoulujuhlissa.

Suuren huomion ja ennätykselliset katselijamäärät sai liikkeelle kesällä 1978 Kannonjärvellä Mannilan pihamaalla esitetty Mikko Kotilaisen kirjoittama ja Yrjö Liinaharjan säveltämä ”Maalaismusikaali”. Katselijoita ja kuulijoita oli ensiesityksessä yli 700 henkeä.

70 –luvun alussa syntyneen Kannonkoski –viikon järjestelyissä Kiho oli mukana alusta alkaen. Kolmena ensimmäisenä vuonna järjestelytoimikunnassa keskeisenä tekijänä ja sitten aina vuoteen 1985 asti Kannonkoski –viikon pääjärjestäjänä. Myös Antti Vesterisen ja Antin tyttöjen esiintymiset Nuottalassa toteutettiin Kihon toimesta.

Vartiolinna on ollut myös merkittävästi esillä Kihon toiminnassa. Kiho onnistui kuntalaisten iloksi 1963 ostamaan Terveystalosäätiöltä Vartiolinnan, entisen suojeluskuntatalon. Heti oston jälkeen talossa tehtiin suurremontti Osmo Mannisen johtamin talkoovoimin.

Vartiolinna toimi kunnallisen keskikoulun aloittaessa koulutiloina 60-luvulla. 1970 –luvulla Vartiolinnassa pelattiin ahkerasti Bingo. Tanssitkin tuottivat tuloja siihen aikaan. Talon ja muutkin velat saatiin maksettua.

Toinen merkittävä perusparannus Vartiolinnassa suoritettiin vuonna 1976, jolloin talon lämmitysjärjestelmä uusittiin ja rakennettiin pukeutumis- WC- ja suihkutilat sekä samalla liityttiin kunnan vesi- ja viemäriverkostoon.

Kiholla ei ollut resursseja talon uuteen peruskorjaukseen 1980 –luvun lopulla. Seuran syyskokous päätti 1987 esittää Kannonkosken kunnalle, että se ostaisi historiallisen Vartiolinnan kiinteistön ja kunnostaisi sen liikunta-, nuoriso- ja muiden järjestöjen toiminta- ja tapahtumapaikaksi.

Kiho myi Vartiolinnan kiinteistön kesällä 1988 kunnalle. Myynnin edellytyksenä oli, että kunta pitää Vartiolinnan järjestöjen toiminta- ja kokoontumispaikkana. Kunta on pikkuhiljaa kunnostanut Vartiolinnaa uusimalla katon ja suorittamalla sisätilojen materiaalien uusimista ja maalausta.

Kiholaiset suorittivat talkoilla Vartiolinnan ulkomaalauksen kesällä 1991 seuran puheenjohtajan Alpo Vesterisen voimallisen tuen turvin. Samoin Kiho kustansi valaistuksen maalialueen hevosenkenkään mahdollistaen näin iltakilpailujen pidon Vartiolinnan maastossa.

Urheiluseuran, kuten Kihonkin taloudenhoito on osoittautunut työlääksi toiminnaksi eri vuosikymmenien aikana. Varsinkin 60 – 70 luvuilla elettiin tiukkaa talouden aikaa. Bingon, huvitoiminnan ja hyvin järjestettyjen kilpailujen avulla Kihon talous on saatu kuntoon. Yhdessä Vartiolinnan myyntituoton, tukijoittemme, talkootyön ja hyvän taloudenhoidon avulla, jota Jukka Kotilainen on hoitanut vuosikymmenien ajan, on seuran hyvä jatkaa eteenpäin.

Minun toiminta- aikanani on Kiho juhlinut vuosikymmeniään seuraavasti:

Kihon 40 –vuotisjuhla järjestettiin Vartiolinnassa keväällä 1972. Juhlapuhujana oli SVUL:n Keski-Suomen piirin toiminnanjohtaja Unto Koski. Puheessaan hän mainitsi mm. seuraavaa: Teillä on tänään tässä pitäjässä suuri juhlapäivä. Maineikas seuranne Kannonkosken Kiho on työllään ja saavutuksillaan vaikuttanut ympäristönsä elämään ja antanut sen kehitykselle oman arvokkaan osuutensa. Tuo osuus koostuu naisten ja miesten yhteisestä työstä, uskosta urheiluun ja työtä on seurannut menestys.

Seuran 50 –vuotisjuhla oli 18.4.1982 yläasteen juhlasalissa. Juhlapuhujana oli silloin SHL:n varapuheenjohtaja Paavo M. Petäjä. Hän totesi mm. että urheiluväen piirissä taistellaan tällä hetkellä puhtaan urheilun puolesta. Politiikka ja epäterveet tulosten parantamisyritykset eivät kuulu urheiluun. Yleismaailmallisesti urheilu tunnetaan kansoja ja aatesuuntia yhdistävänä ja suuriakin erimielisyyksiä tasoittavana toimintana.

Kihon 60 –vuotisjuhla pidettiin Piispalan liikuntasalissa 12.4.1992. Juhlapuhujana oli SHL:n puheenjohtaja Eino Petäjäniemi. Puheessaan hän mainitsi mm. seuraavaa: Seuratyön merkitystä nuorison kasvattajana ei korosteta koskaan tarpeeksi. Seuratoiminnassa mukana olevat tietävät, että työ ei aina ole helppoa ja ongelmatonta. Saavutetut tulokset kuitenkin häivyttävät ikävät asiat ja tuovat korvauksena mielihyvää.

Nyt olemme Kannonkosken Kihon 70 –vuotisjuhlassa. Historiaan merkittävänä asiana juhlan alussa otimme käyttöön uuden Kihon lipun. Uudet liput on  hankittu myös ulkotilaisuuksien liputusta varten.

Kihon toiminnan tarkoituksena on edelleen edistää liikuntakulttuuria Kannonkoskella siten, että mahdollisimman moni kuntalainen harrastaisi terveys-, hyöty-, kunto- tai kilpaurheilua edellytystensä, tarpeidensa ja vallitsevien olosuhteiden mukaan. Tarkoituksena on kasvattaa yhteiskuntaan fyysisesti ja henkisesti vireitä ja hyödyllisiä kansalaisia, kiholaisia.

Liikuntatoiminnan toteutukselle luo pohjan olosuhteet, jossa liikuntaa, urheilua harrastetaan.

Tänään liikunnan harrastusmahdollisuudet ovat mielestäni varsin hyvät. Piispalan kehittyvät olosuhteet, kunnan kustantama Piispalan palvelupaketti, urheilukentän peruskorjaus, tenniskenttä - jääkiekkokaukalo sekä hyvät vaellus- ja latureitit sekä vesistöt luovat hyvän pohjan liikunnan harrastamiselle.

Tärkeää on kuitenkin saada lasten vanhemmat entistä enemmän mukaan seuran toimintaan. Näin jatkuvuus on taattu.

70 –vuotta on Kannonkosken Kiho, sen jäsenet toimineet vapaaehtoisesti kotiseutunsa kulttuurielämää monin tavoin elävöittäneet.

Jatkokoon Kihon itsenäinen toiminta vireänä asukaspohjan kapenemisesta ja liitosuhista huolimatta myös seuraavat 10 vuotta, jotta voimme vuonna 2012 viettää Kihon 80 –vuotisjuhlaa.

Alpo Peltola